Vinkkejä keskusteluun sairastuneen kanssa
Sairastuneen on usein vaikea myöntää, että jotain on vialla. Hän voi torjua yrityksesi keskustella. Siksi on hyvä valmistautua keskusteluun etukäteen.
Hanki tietoa syömishäiriöistä, ja vertaa niitä sairastuneen käytökseen, jotta voit osoittaa yhteneväisyyksiä. Voit esimerkiksi listata huolenaiheitasi valmiiksi ja pitää lista käsillä. Valitse rauhallinen aika ja paikka ilman keskeytysten riskiä - missään nimessä ruokapöytä ei ole oikea paikka keskustella asiasta! Kysy lempeitä kysymyksiä ilman syytöstä. Ilmaise huolesi rauhallisesti ilman tunteenpurkauksia ja kerro huomioistasi neuraaliin sävyyn, toteavasti. Anna sairastuneen ymmärtää, että sinä tiedät hänellä olevan ongelman, ja että olet valmis auttamaan heti kun hän itse haluaa.
Vältä väittelyä. Älä liity keskusteluun painosta, kaloreista, kehon muodoista tai ruuasta. Syömishäiriöön sairastuneella on niistä paljon tietoa ja vahvoja mielipiteitä, joita hän pyrkii tuomaan jatkuvasti esille. Logiikalla et pärjää hänen kanssaan. Muista, että Sinun ei tarvitse voittaa joka taistelua. Älä tuomitse. Totea mieluummin rauhallisesti, että olet eri mieltä, ja jätä mahdollisuus uudelle keskustelulle.
Jos sairastunut suostuu keskusteluun ja vastaa Sinulle, kuuntele huolellisesti vastauksia. Älä keskeytä. Sairastuneen epäloogisuus tai ahdistus voi olla vaikeaa sietää, mutta älä ainakaan näytä sitä hänelle. Toista sairastuneen ajatus omin sanoin ja varmista ymmärsitkö oikein. Tämä auttaa rakentamaan sairastuneen luottamusta siihen, että välität. Ota selvää, mikä sairastunutta huolestuttaa. Kysy mitä hänen mielestään tapahtuu, jos hän toimii toisten ehdottamalla tavalla. Jos pääsette keskusteluun muutoksesta, pyri siihen, että sairastunut esittää perusteluja muutokselle etkä Sinä.
Älä menetä toivoasi, vaikka ensimmäiset ja ehkä monet seuraavatkin yrityksesi auttaa kilpistyvät sairastuneen vihaan, haukkumiseen tai kieltämiseen. Älä anna periksi vaan odota kaikessa rauhassa parempaa tilaisuutta. Älä hylkää sairastunutta! Hän tarvitsee apuasi, mutta ei välttämättä huomaa tai pysty myöntämään sitä heti itse.