Ravitsemustila ja sen korjaaminen
RAVITSEMUSTILAN KORJAAMINEN JA SEN MERKITYS
Kun ihmisen elimistö joutuu pärjäämään matalilla energiamäärillä, se säästää kaiken mahdollisen elämälle välttämättömien toimintojen ylläpitämiseen (mm. aivojen ja sydämen toiminta, hengitys). Elimistö menee niin sanotusti "säästöliekille". Siksi aliravitsemustilan korjaamiseen menee usein huomattava määrä energiaa ennen kuin painossa tapahtuu merkittäviä muutoksia, sillä elimistö joutuu käynnistelemään tarpeettomina suljettuja prosesseja uudelleen. Näitä ovat mm. lämmöntuotanto, hormonitoiminta, suoliliike, vaurioiden korjaaminen. Tästä johtuen joskus paino kääntyy jopa laskuun, kun elimistö vihdoin saa energiaa, mutta energiamäärää ei kasvateta riittävästi suhteessa korjaustoimiin!
Oheisessa kuvassa (Marzola et al. 2013) havainnollistetaan, miten energiantarve (sininen kuvaaja) lisääntyy lähes kolminkertaiseksi samanikäiseen ja samaa sukupuolta olevaan verrokkiin nähden, jotta paino saataisiin nousemaan tasaisella 1-1,5 kg viikkovaudilla (punainen kuvaaja) - tähän yleensä osastohoidossa pitäisi pyrkiä. Ja vaikka paino olisi saatu lähelle ajateltua hyvinvointitasoa, energiantarve jää koholle - jopa kaksinkertaiselle tasolle tavanomaiseen nähden - kuukausiksi, jopa vuodeksi pariksi. Tämä johtuu mm. siitä, että aliravitsemuksesta toipuvalla elimistö on ns. hypermetabolisessa tilassa pitkään ja käyttää lämmöntuotantoon n. 30 % saadusta energiasta. Normaalilla terveellä henkilöllä lämmöntuotantoon menee vain puolet tästä määrästä. Tavanomainen ansa syömishäiriöhoidossa onkin käyttää liian vähäisiä energiamääriä ravitsemustilan korjaamisessa (ts. sellaisia, joita normaalissa ravitsemustilassa oleva henkilö tarvitsisi) eikä huomioida lisääntynyttä energiantarvetta myös ylläpitovaiheessa. Tämä pitkittää rajoittavaa syömishäiriötä sairastavan henkilön psyykkistä toipumista, altistaa komplikaatioille ja fyysisten pitkäaikaisvaikutusten kehittymiselle (mm. sydänongelmat, osteoporoosi) sekä syömishäiriön kroonistumiselle. Tiedetään, että nopea ravitsemustilan korjaantuminen hoidon alussa ennustaa myös parempaa hoitovastetta.
RAVITSEMUSTILAN ARVIOINTI
Pelkkä henkilön paino ei ole hyvä mittari ravitsemustilan arvioimisessa - ja etenkään se ei kerro mitään syömishäiriöstä toipumisessa. Ns. normaali tai normaalin ylipuolellakaan oleva BMI ei takaa sellaista ravitsemustilaa, joka vaaditaan aivotoiminnan normalisoitumiseen ja kehon korjaamiseen. Vajaaravitsemuksen riskin arvioinnissa otetaan huomioon myös mm. painon muutos edeltävän 3 kk aikana, se, miten henkilö on syönyt viimeisen viikon aikana ja onko hänellä tiedossa olevia sairauksia (laihuushäiriö tai muu syömishäiriö). Alla olevasta painikkeesta voit ladata NRS 2002 - seulontalomakkeen, jota käytetään mm. erikoissairaanhoidossa ravitsemustilan arvionnissa ja vajaaravitsemuksen riskin seulonnassa.
Käyttöohje: täytä kohdat 1, 2 ja 3. Valitse kohdan 1 alakohdista (BMI, laihtuminen, ruuan määrä) se jonka pistemäärä on suurin ja käytä sitä seulontapisteiden laskennassa.
(nrs_lomake_vajaaravitsemuksenseulonta.pdf)
MINNESOTA STARVATION STUDY - USA 1945, Keys & Brozek
Minnesota-tutkimukseen kannattaa tutustua, kun haluaa ymmärtää energiavajeen ja aliravitsemuksen vaikutuksia niin kehoon kuin mieleenkin.
Tutkimus toteutettiin fyysisesti ja psyykkisesti terveeksi todetuilla vapaaehtoisilla nuorilla miehillä, joita laihdutettiin tarkoituksella n. 25 % heidän ruumiinpainostaan kuuden kuukauden aikana. Tämän jälkeen osa sai syödä vapaasti, osalle annettiin riittävä määrä ravintoa säännellysti.
Tutkimuksessa selvisi, että aliravitsemustilassa koehenkilöillä oli runsaasti niin psyykkisiä kuin fyysisiäkin oireita:
- laihtuminen
- matala syke ja ruumiinlämpö
- yleinen heikkous ja uupumus
- alentunut seksuaalihalukkuus
- oudot ruokailurituaalit, ahmiminen kun ruokaa oli tarjolla
- pakkomielteisyys koskien ruokaa ja ruuanlaittoa
- muutokset tunne-elämässä (masentuneisuus, kiukunpuuskat, sosiaalinen eristäytyminen jne)
Aliravitsemuksen jälkeen ne, jotka saivat syödä vapaasti, usein söivät valtavia määriä ruokaa kerralla ja kuvasivat loppumatonta nälän tunnetta. Heidän painonsa nousi aluksi noin 10 % yli lähtötason, mutta palasi vuoden sisällä ennen tutkimusta olleeseen lähtöpainoon elimiston saavutettua homeostaasin. Vain muutamalla koehenkilöllä "ylipaino" jäi pysyväksi.
Tutkimus kuvaa erinomaisesti elimistön fyysisiä ja psyykkisiä reaktioita nälkiintymiseen, joita esiintyy myös rajoittavia syömishäiriöitä sairastavilla. Suuri osa esim. anoreksian psyykkisistä tyyppioireista (pakkomielteisyys, tunnepuuskat, mielialan lasku, eristäytyminen, rituaalit jne) on siis suoraan ravitsemustilaan liittyviä!
POHJATON NÄLKÄ
Aliravitsemuksesta toipuvat kuvaavat usein "pohjatonta nälkää", jolloin mikään määrä ruokaa ei tunnu riittävän. Tämä saattaa säikäyttää niin toipuvan kuin läheiset ja ammattilaisetkin. Saatetaan jopa miettiä, onko toipuva sairastunut ahmintahäiriöön ja varoitella häntä syömästä liikaa. Onko syömisen rajoittaminen toipumisvaiheessa sitten perusteltua?
Viitaten edelliseen Minnesota-tutkimukseen, elimistön normaali reaktio aliravitsemusta korjattaessa on pohjaton nälkä, eikä se ole merkki ahmimishäiriön kehittämisestä!
Ahmimishäiriöön voi kuitenkin sairastua, jos pohjatonta nälkää kokeva alkaa asiasta säikähtäneenä rajoittaa energiansaantiaan syömisten välillä. Seurauksena on kaoottisen syömisen kehä: "ahmitaan", sitten rajoitetaan jolloin elimistö vaatii lisää, repsahdetaan syömään ja sitten koetaan suunnatonta syyllisyyttä tilanteesta, rajoitetaan, sorrutaan jne. Seurauksena on "kaoottisen syömisen" kehä, kts. alla.
Katariina Meskanen, rt: Kaoottinen syöminen. Syömishäiriöpäivät 2017